Käsityöinspiraatioita...



Joskus syksy tuo mukanaan, ainakin minulle
sellaisen käsityöbuumin jolloin haluaa
tarttua puikkoihin tai painaa ompelukoneen
kaasua...

Taannoin innostuin kaivelemaan jälleen
vanhan perityn Singerini nurkasta pölyttymästä,
että sain vuoden nurkissa lojuneet verhot lyhennettyä.
Jotenkin olen pelännyt ottaa konettani esille ja lähteä
ompelemaan sillä ihan tälläisen pieneltä vaikuttavan työn,
kun Sngerini ei ole aina niin yhteistyökykyinen.
Käyttäjässäkin voi olla vikansa ja joskus miestä apuun
pyytäessäni tuntuukin, että hän tietää paremmin mistä sen 
langan pitää kulkea.

No nyt siis uskalsin tarttua tähän naurettavan "haastavaan"
tehtävään hyvin nukutun yön jälkeen, että hermoni ovat
jopa paremmassa kunnossa kun vanhan Singerin..
Ajattelin, että nyt suunnittelen kaiken niin valmiiksi,
että ei kun nasta lautaan ja menoksi.
Ajattelin, että olisi helpompi ommella verhot jos ne olisi
verhotangossa roikkumassa väärinpäin, koska nämä verhot
olivat aika raskaat. Pelkäsin myös siinä määrin aran värisen 
kankaan sotkeutuvan ties mihin, kun se laahaa pitkin lattiaa
ja pöytää, joten hätä keinot keksii.
Ja totta puhuakseni tämä keino pelasti minut varmasti
monelta hermojen kiristämiseltä. 
Onneksi keittiön pöytä oli jo valmiiksi ikkunan edessä niin
ei tarvinnut kuin vain pujottaa verhot tankoihin väärinpäin.




Tämä matto syntyi päivässä, kun sain inspiraation
äidin tekemistä matonkuteista. Vanhat pussilakanat ( 2 kpl)
olivat jo oman aikansa palvelleet ja nyt oli aika keksiä niille
uusi tehtävä. Pussilakanat leikattiin n. 2cm soiroille ja kun alkua
hieman avittaa saksilla niin loppumatka pussilakanan toiseen päähän
taittuukin melkein repimällä. Tietysti käänteissä pitää hieman taas
käyttää saksia. Siten keritään kude rullalle ja eikun virkkuukoukku nro 10
käteen ja tekemään matto ohjeen kera tai ilman.

Itse katselin ohjeita täältä. Mutta aikani ohjeita
selaillessani päätin, että kun haluttiin ihan yksinkertainen matto
niin teen omasta pästäni ja tämä ratkaisu sopi myös luonteelleni
paremmin, koska joissakin asioissa en ole niin pitkäjänteinen kun pitäisi..
ohjeiden silmällä pitäminen hidastaisi minun tahtiani vain.
Niinpä tein muistaakseni 8 aloitussilmukkaa ja siitä aloin
sitten virkata mattoa. Aluksi lisäilin silmukoita aina yhteen silmään
kaksi ja työtätarkkailemalla huomasin milloin tuli vähän rajoittaa
lisäämistä tai lisätä silmuja.

Sanotaan, että eihän se niin kaunis ole kuin ohejita noudattamalla
saisi, koska niissä on aina niitä kauniita kuvioitakin,
mutta itse olen ihan tyytyväinen tähän työhön.



Kommentit

Suositut tekstit